Nyt on menossa 21+5 tarkalleen ottaen.
Massu on alkanut kasvaan♡
Ja vaikka ei mee mitkään housuista enää kiinni ja joutuu miettii isompaa paitaa päälle kun pukee, niin mua ei oo kertaakaan vielä ahistanu mun kroppa!!
Katon kyllä peilistä useemmin päivän aikana omaa kroppaa mitä aikasemmin, mutta pääasiassa ihmettelen sitä vieläkin et masussa joku kasvaa. Se on varmaan loppuun asti yhtä hassua, outoa ja jännittävää tajuta et tuol ny vauva kasvaa. Ja varsinki ku liikkeitä alkanu tunteen ni ohan se ny oudon tuntusta vaikkakin ihanaa samalla tuntee ku toinen tuol jumppailee :D
Tarkemmin ajateltuna mitä kaikkea täs on tullu vastaan, kaikkia omia tuntemuksia ja ennakkoluuloja tms ni onhan tässä käyny kaikenlaisia tunteita tähän mennessä läpi! Mutta suurinosa mulla on ollu vaan hyviä tunteita.
En oo iteasiassa nimittäin ikään ollu näin sujut itteni kaa; ei tarvii ressata ja mittailla kropasta senttejä ja puntarillakin käyn vaa ku neuvolas pitää käydä!!! Olispa ihanaa kun aina vois olla näin huojentunut, tyytyväinen ja onnellinen omasta kropasta!!☆ oon koittanu aikasemmin reenata hirveesti ja syöny tarkasti ja silti en oo ikään tämmöstä sisäistä hyvää oloa saavuttanu niillä tuloksilla.
Niissäkin tullu siis hyvä olo etten sitä meinaa mut sillon en oo ollu tyytyväinen vaan halusin kokoaika enemmän ja enemmän näyttää paremmalle ulkoisesti jne..
Ja HEI
Tähän väliin pomppas mieleen se, että nyt ku kirjotan näitä fiiliksiä ni sit on huippuu nähä esim 2kk päästä oonko vielä samaa mieltä kun nyt vaiko ihan eri mieltä :D
Et onko tää vaan "raskaushuumaa" :D
Sit oon miettiny sitäki, että on se hassua miten oikeesti tämä naisen kroppa voipi näin toimia. Ja siis siitä asti ku kuukautiset alko ni kroppa on ollu valmis vastaanottaan sen, että vois tulla raskaaks jos on tullakseen.
Aluks tosiaan joskus teininäki vielä niin piti itsestäänselvyytenä sitä, että kaikki saa vauvoja. Mutta kun ikää tuli lisää, tietoa tuli lisää niin nyt sit kun ootetaan vauvaa niin on tää vaan ihmeellistä♡ ja se, että ollaan tähän vaiheeseen jo päästy niin noup se ei oo itsestäänselvyys ja meillä ainakin on tosi kiitollinen olo!
Odotetaan kyllä kovasti prinsessaa maailmaan♡♡
☆☆
Sitten täs on aika paljon tullu vastaan raskausaikana olevia pelkotiloja tai pelon tunteita esim mitä muilla on,
Niin mä en toistaseks oo pelänny vielä oikeestaan mitään. Välillä mietin et mikä mua oikeen vaivaa ku ei edes pelota :D oletin, että sit ku tää on todellista ja on sisäistäny paremmin koko raskauden ni saattas tulla et pelkää esim. keskenmenoa, ennenaikaista synnytystä, raskausmyrkytystä ja mitä näitä kaikkia nyt oliskaan, mut en ainakaa viel oo osannu pelätä tai ottanu ressiä sen kummemmin.
Alkuunsa sitä ny vähä mietti kun näki esim vauvaryhmässä et aika monella oikeesti meni kesken, että mitä JOS meilläkin. Mut sit puhuttii Jeren kans siitä ja oltiin molemmat vaa sitä mieltä, että sit sen kuuluis mennä niin ettei olis meiän hetki vielä. Ja sillä nää ajatukset vähänku unohtu unholaan.
Muutenki mulla on vaan tosi tyynen rauhallinen olo ihan kokonaisuudessaan.
Synnytystäkään en oo oikeestaan miettiny mitenkään sen suuremmin. Alateitse haluisin synnyttää, mutta sen näkee sit lähemmin miten sen laita on♡
Synnyttksestä muuten aattelen vaan nyt niin, että en turhia ressaa etukäteen ja siel on sit hyvät hoitajat tms. ♡
Nää ajatukset kyl voi olla semmosia mikkä muuttuu ku mennää lähemmäs h-hetkeä. Mut siks onki kiva kirjottaa nyt ylös näitä, että näkee miten tuntemukset ja ajatuksetkin voi muuttua♡
Oon myös huomannut, että monet pelkää ja miettii iha ressiin asti myös sitä miten ne saa heti raskauskilot pois ja stressaa sit sitä jos kaikki jää kroppaan tms.
Mä oon tämänkin ajatellut vaa niin, että omasta mielestä oon niin vahva, tarkka ja typerän tarkka ollu näiden ruoka ja liikuntajuttujen kaa joskus, että mua ei pelota yhtään vaikkei lähtis kilot heti.
Nimittäin mä vaan tiiän ja tunnen itteni, että sit ku oon motivoitunu ja tehny päätöksen ruokapuolesta ja liikunnan lisäämisestä niin sit se pitää. Sit mä pystyn siihen. Joten en ressaa sitäkään etukäteen vaan luotan itteeni sit ku on sen aika niin oon valmis tekeen asioille jotain!
Monet muuten näyttää miettivän tissejä myös paljon jos ne lurpsahtaa ja tulee vaa nahkalörpöt imettämisen jälkeen, mutta mua ei ny sekään kiinosta niin et mun elämä menis siitä jotenki ylösalasin. Tissit muuttuu niinku on muuttuakseen!!
Imetyksen osalta ehkä jänskättää se, että toivottavasti pystyn imettää, ja et sattuuko se ja nouseeko maitoo sit. Toivon et onnistuu, koska mä piän sitä tärkeenä itteni ja vauvan osalta et se onnistuis♡
Sit VIELÄ YKS JUTTU mieleen tulee
Eli parisuhde ja meiän yhteiselo♡
Oon jotenki tosi rauhallinen, luottavainen ja oottavainen sen suhteen, että Jeren kans me ihan varmasti handlataan tilanteet ku tilanteet♡ meillä onnistuu keskustelut aiheesta kun aiheesta, toiselle voi sanoa ihan mitä vaan, välillä sit korjataan jos toinen sattuu ymmärtään jotain väärin.
Ja ihanaa myös tietää ja huomata,
että me ei olla yksin esim.näiden uusien juttujen kanssa♡
Meillä on paljon tukiverkostoa ja kavereitakin on, myös semmosia joilla on jo lapsia♡
Mutta nyt, nautin huomisesta vapaapäivästä ottaen aurinkoa!
Ihanaa viikonloppua kaikille♧
☆Terhisinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti