LAITOIN sen Jerelle ja se tuumaili, että "eli ens vuonna meille tulee poika!"
 |
"HHAHHA NE ON NE MAITORAUHASET!" Ja mäkin vaan, että hahha juu nii vissiin.
Ja tämä alempi tässä on siis tasan 5 päivän jälkeen seuraava kuva minkä otin kun Jere oli noin sanonut. (SATTUMAA?)
Oltiin tätä aikasemminkin jo tehty pissatestejä. Mun kierto ei ollut tasottunu Heinäkuun jälkeen kun lopetin pillerit ja kuukautiset alkoki sit vaa parina kertana myöhemmin.
Tällä kerralla oli sama fiilis ku aikasemmillakin ja sanoin meneväni pissaamaan tikkuun.
Muutamaa minuuttia myöhemmin käsienpesun jälkeen käännyin ja katoin äkkiseltää et "juu nega se on".. Noh, jouduinkin kattoon pikkasen tarkemmin, koska näytti niin haaleaa viivaa, että
HUUSIN VAROVASTI Jerelle "TUU KATTOON JOS USKALLAT!"
Jere tuli varovasti kattoon ja kysyin, että näkeekö se siinä jotain. Se katto tikkuun, katto mua ja tuumas, että kyllähän tässä ny jotai näkyy ja sitte käytin vielä toisenkin tikun.
Sillä välin haamuviiva ekassa oli ehtiny pikkasen tummua enemmän ja niinpä myös haalea viiva tuli toiseenkin.
EI kumpikaan uskottu todeks joten lähettiin suoraan apteekkiin ostaan Clearblue. Sehän näytti sit tuon mitä tuossa ylempänä kuvassa on.!<3
Oltiin aluks ihan sanattomia ja suusta tuli vaan jotain tyyliin
"voi, että"
"oikeestikko"
"tuleeko meille vauva"
"sää oot Terhi oikeesti raskaana!" Ja niin Jere pyllähti vessan lattialle onnellisen näkösenä ja samaan aikaan oli niin sekasin ettei tienny mitenpäin olis ollut :D ja sama oli itellä! Sittenpä vaan yhessä kikatettiin tyyliin loppuilta<3
 |
| Kuva googlesta. |
Paria päivää myöhemmin soitin neuvolaan ja sain ekan ajan 8+3, laskettuna edellisten kuukautisten ekasta päivästä.
Aika siihen asti meni suurinpiirtein niin, että tein pissatestin joka viikko. En vaan ite voinu mitenkään uskoa todeks, että näinkö nopeasti tämä tyyliin kävi ja nytkö mun sisällä alkaa jotaki kasvamaan :D
Lapsuudenkäsitys raskaaksi tulemisesta mulla ainakin muuttu sitä mukaa kun tuli aikuisemmaks. Oppi huomaamaan ettei se ihan niin välttämättä ookkaan, että kun harrastaa seksiä niin tulee vauva. Niinpä sit piti todistella itelle, että meillä kävi onni, että ei tarvinnut monia vuosia yrittää.
Lapsuudenkäsitys raskaaksi tulemisesta mulla ainakin muuttu sitä mukaa kun tuli aikuisemmaks. Oppi huomaamaan ettei se ihan niin välttämättä ookkaan, että kun harrastaa seksiä niin tulee vauva. Niinpä sit piti todistella itelle, että meillä kävi onni, että ei tarvinnut monia vuosia yrittää.
Ja sittenhän kiinnosti heti ihan kunnolla opiskella netin kautta kaikkea, että miten kaikki tapahtuu konkreettisesti.
Kuinka koko prosessi yleensäkkin menee siitä siittiön kulkemisesta siihen asti ku tietää et on raskaana. Niinpä google kävi kuumana ekojen viikkojen ajan!
Ja vieläkin luen, luetaan ja opiskellaan joka viikko nytkin. Onhan tässä nyt elämässä uusi sivu käännettynä ja aivan uskomatonta, että ihmisen sisällä voi jotain näin kaunista tapahtua!
Ollaan myös huomattu, että mä teen tätä "tiedon etsimistä" hieman enemmän mitä tuleva isä♡ sekin kyllä myös hienosti kertoo kun on jotain lueskellut googlesta tai miettii jotain:)
Mietinnästä tulikin mieleen. Me tehdään monesti iltasin niin, että kun mennään nukkumaan niin mietitään yhdessä onko tullut jotain asioita mieleen mistä haluis tietää enemmän. Ja käydään kuulumisia läpi mitkä on tän hetkiset fiilikset ja onko kaikki toisella hyvin<3
Palaan jossakin julkasussa näihin parisuhdeasioihin niin en niistä enempää nyt höpötä.
Huomasin, että aloin aluks hirveesti kirjottaa niistä, mutta tän postauksen idea oli nyt näissä meidän alkureaktioissa miten suhtauduttiin positiiviseen testiin eli jätämme parisuhdejutut myöhemmälle <3
Nyt ollaan menossa siis 14+2. Tähän väliin on kuulunut paljon ihmettelyä, hämmästyneisyyttä esim. siitä kuinka meidän ihmisten kehot toimii juuri näin, miettimistä kuinka pärjäämme ja miltä osin elämä muuttuu, tunteiden käsittelyä kaikella tapaa myös, että "meistä tulee vanhemmat".
Ollaan käyty siis läpi millasia esim. me halutaan olla vanhempina. Ja tähän väliin tulee suuri tämmönen OIVALLUS mitä ite ainakin TAJUSIN kunnolla vasta tässä raskauden myötä!!
NIMETTÄIN:
MUN ISÄ JA ÄITI on myös ihmisiä. Ne on yksilöitä. Niilläkin on "oma elämä" ilman meitä ja meidän lasten kanssa.
Mä oon tavallaan aina nähnyt mun iskän,äitipuolen ja äitin niin vahvasti "vanhempina". Ne on mun "porukat!" "Aina tuki ja turva!" JA Kyllä oon aina tiennyt kaikkien ihmisten olevan yksilöitä, mutta ensimmäistä kertaa elämässä mä ihan oikeasti sisäistin sen!!
JA SE,että kun musta tulee "vanhempi" ja "äiti" niin mä oon myös Terhi. Jere "isä" on myös Jerekin ja me ollaan "vanhemmat" mut myös me eli Terhi ja Jere!
Kuulostaa jonkun korvaan varmaan typerältä tai hassulta tai vaan semmoselta et "mitä hittoa toi höpisee".. Mutta mulle tää oli jo iso huomaus, ehkäpä joku kasvun paikka (entiiä?), opein tavallaan uutta, niin se oli hieno tunne.
Ja toki tää alku on ollu niin tunteissa pyörimistä, että kun asiat näkee nyt jo eri näkökulmalta (vaikkei lapsi oo edes vielä syntynyt) niin sitä huomaakin ja oivaltaa kaikkea uutta tästä samasta elämästä mitä on koko aika elänytkin!
Ja Nyt mä joudun lopetteleen, koska kello alkaa oleen sen verta et joutaa lähtee iltapuuron keittoon :D
Mietinnästä tulikin mieleen. Me tehdään monesti iltasin niin, että kun mennään nukkumaan niin mietitään yhdessä onko tullut jotain asioita mieleen mistä haluis tietää enemmän. Ja käydään kuulumisia läpi mitkä on tän hetkiset fiilikset ja onko kaikki toisella hyvin<3
Palaan jossakin julkasussa näihin parisuhdeasioihin niin en niistä enempää nyt höpötä.
Huomasin, että aloin aluks hirveesti kirjottaa niistä, mutta tän postauksen idea oli nyt näissä meidän alkureaktioissa miten suhtauduttiin positiiviseen testiin eli jätämme parisuhdejutut myöhemmälle <3
Nyt ollaan menossa siis 14+2. Tähän väliin on kuulunut paljon ihmettelyä, hämmästyneisyyttä esim. siitä kuinka meidän ihmisten kehot toimii juuri näin, miettimistä kuinka pärjäämme ja miltä osin elämä muuttuu, tunteiden käsittelyä kaikella tapaa myös, että "meistä tulee vanhemmat".
Ollaan käyty siis läpi millasia esim. me halutaan olla vanhempina. Ja tähän väliin tulee suuri tämmönen OIVALLUS mitä ite ainakin TAJUSIN kunnolla vasta tässä raskauden myötä!!
NIMETTÄIN:
MUN ISÄ JA ÄITI on myös ihmisiä. Ne on yksilöitä. Niilläkin on "oma elämä" ilman meitä ja meidän lasten kanssa.
Mä oon tavallaan aina nähnyt mun iskän,äitipuolen ja äitin niin vahvasti "vanhempina". Ne on mun "porukat!" "Aina tuki ja turva!" JA Kyllä oon aina tiennyt kaikkien ihmisten olevan yksilöitä, mutta ensimmäistä kertaa elämässä mä ihan oikeasti sisäistin sen!!
JA SE,että kun musta tulee "vanhempi" ja "äiti" niin mä oon myös Terhi. Jere "isä" on myös Jerekin ja me ollaan "vanhemmat" mut myös me eli Terhi ja Jere!
Kuulostaa jonkun korvaan varmaan typerältä tai hassulta tai vaan semmoselta et "mitä hittoa toi höpisee".. Mutta mulle tää oli jo iso huomaus, ehkäpä joku kasvun paikka (entiiä?), opein tavallaan uutta, niin se oli hieno tunne.
Ja toki tää alku on ollu niin tunteissa pyörimistä, että kun asiat näkee nyt jo eri näkökulmalta (vaikkei lapsi oo edes vielä syntynyt) niin sitä huomaakin ja oivaltaa kaikkea uutta tästä samasta elämästä mitä on koko aika elänytkin!
Ja Nyt mä joudun lopetteleen, koska kello alkaa oleen sen verta et joutaa lähtee iltapuuron keittoon :D
"Jos herätti mietintämyssyä joku kohta, pistä kommenttia rohkeasti tulemaan!"
Hyviä öitä
-Terhisinikka
Hyviä öitä
-Terhisinikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti