perjantai 29. maaliskuuta 2019

Raskauden ensimmäinen kolmannes!


player 3 loading..

Hei taas ihaNaiset ja vaikka ihaMiehetkin!

Nyt käydään vähä läpi millanen raskauden eka kolmannes mulla oli.. ja kröhömm.. myös  Jerellä, koska tämän ymmärrätte kohta hieman paremmin :D

Sit katsastetaan miten mun ruokailut menee..


Alku"oireita"


- Noin 5pv ennen plussausta alko rintojen arkuus, eli se on ihan eka oire mitä oli ja nyt on siis 14+6 eikä oo helpottunut yhtään :D
- Väsymys ja pääkipu oli puuduttavinta viikolla4-10
- tietenki kuukautiset jäi pois, josta OON NIIN HAPPY!
- Viikoilla 4-11 ainakin mun ihana Jere ties ihokarvoissansa asti, että Terhillä hormoonit jylläs.
Oon aina ollut semmonen, että pystyn pitään itteni rauhallisena ja mielialat tasapainossa.
Pillereiden takia en tuntenut suuria ailahteluja varmaan 8vuoteen. Olin siis oikeesti melkeen turta, hyi olkoon..
No nyt voin kertoa, että tiedän miltä tuntuu saada kunnon äkäpussikohtaus :D jostain aivan turhasta tulla ärtyneeks ja ilman syytäkin.
Eli oikeesti sitä kesti melkeen 7viikkoa, että ykskin asia jos meni nanosekunnissa väärin tai tein vaikka ite jotain eritavalla mistä en tykännykkään ja vielä se, että joku virhe olikin oma syy niin tuli silti äkäpussikohtaus. Joka kerta onneks yhdessä naurettiin 5min jälkeenpäin näille <3 Kiitos Jere ymmärryksestä. Ite en kyllä vieläkään ymmärrä itteeni xD

- Pahoinvointi, kunnon myytti "raskauspahoinvointi on sit ihan hirveetä!
"aa on vai", mää vastaan ja mietin, että jes kun vaan koko 15viikon aikana oon ollu pytyn äärellä 3päivänä! Pääsin siis pälkähästä tähän mennessä ja yks päivä näistäkin oli jonku sortin mahatautia kun tuli molemmista päistä :D


- Sitten viimeisimpänä muttei vähäsimpänä, tissit on kasvanu. Jopa niin, että kävin ostaan monien kehujen kautta Lindexistä two pack imetysliivit joita käytän siis jo nyt öisin.
Muuten oli aamusin ni tulehtuneen tuntuset, että pidätin hengitystä kun nousin ylös ja koitin toisella kädellä tukea tissejä ja naama oli kunnon irvistyksellä. Mutta nyt kiitos näiden liivien, nukun ja herään paremmin!! Suosittelen ite näitä jatkossa myös muillekkin!

!! Muita oireita mulla ei sit olekkaan ollut. Ei sinällään oo mitään mielihaluja ollut tai sit ne on niitä perus, että ku meet kauppaan liian nälkäsenä niin tekeeki mieli tuota ja tuota. Eli ihan tätä perus settiä niiku aikasemminkin tähän asti elämässä. 
Just iteasiassa siskon kans tästäkin eilen puhuttiin, että silläkään ei raskausaikana ollut mitään "mielihaluja," tai ne oli just niin et ihan samalla tavalla kun ei-raskaanakin teki välillä enempi mieli jotain esim.appelsiinia. Uskon, että jokainen ite määrittelee ne "mielihalut" mistä ne johtuu ja osalla ne oikeasti voi olla vaan niin rajuja mielihaluja, sekä joillakin se on vaan "parempi syy herkutella nyt kun on raskaana" tai "nyt ku oon raskaana niin saan syödä."

Sitä en enää usko, että ainakaan mun ikäpolvi ajattelis enää nii, että "saa syödä kahden edestä."
Se taitaa enemmän olla semmonen "vanhan kansan juttu." Tai, että meille sanoo noi yli 60v et nyt voit syyä kahden edestä :D

Kolkuttaa itellä ainakin, että "niin tarkotat varmaan kahta ajattelen!"
Pinksut ja harmaat liivit Lindexistä.
http://www.lindex.com/fi/

Entäs mites mun ruokailut??!

Alotetaas sillä, että mäkin alkuunsa herkuttelin enemmän. Tai en niinkään herkkuihminen oo vaan enempi roskaruoka ihminen. Mutta haettiin jo ennen raskauden tietoakin välillä liikaa ulkoo ruokaa, niin sitä nyt kesti alusta joku pari viikkoa, mutta nyt ollaan panostettu enempi kotiruokaan.

Mä oon enempi semmonen roskaruoka/sipsi/dippi- ihminen. En tykkää suklaasta, mutta salmiakit ja lakut on parhautta ja jäätelöstä uppoo Ässämix ja murkut!

Muuten niin ruokaa syön ihan normisti ja ajat pyrin pitämään kohillaan.
Aamupala työaamuina puuroa,raejuustoa ja pilttiä. Töissä syön sen kouluruuan mitä sinä päivänä tarjotaan. Välipalaks syön leipää, rahkaa, hedelmää mitä millonkin oon aamulla jaksanu väsätä mukaan. Iltapäivisin kotona sit viel lämmin ruoka. JA iltapalassa oon joutunu nyt skarppaamaan kun jotenkin on niin täys olo jo illasta, että ei vaan pysty enää syömään mitään. Tai sit ruuasta on vaan 2h ku meen niin aikasin sänkyyn, ettei aina jaksa nousta tekeen jotain. Mutta skarppaan täs kokoaika, että iltapalakski tulis jotain syötyä. Ehkä se menis jopa nyt paremmin ku sanoin sen täällä ääneen 8)


Nyt joudun lopetteleen, täytyy alkaa roudaileen kirppikselle tavaraa!
Aion karsia kaiken turhan ettei uuteen kämppään sit viedä mitään ylimäärästä!

Ihanaa viikonloppua kaikille!<3
-Terhisinikka

tiistai 26. maaliskuuta 2019

"Sää oot oikeesti raskaana"

Facebookin läppätesti näytti JOULUKUUSSA näin ja otin siitä screenshotin.
LAITOIN sen Jerelle ja se tuumaili, että "eli ens vuonna meille tulee poika!"

Muutamaa viikkoa myöhemmin, mulla oli tissit kipeenä. Jere tuumas nauraen, että
"HHAHHA NE ON NE MAITORAUHASET!" Ja mäkin vaan, että hahha juu nii vissiin.

Ja tämä alempi tässä on siis tasan 5 päivän jälkeen seuraava kuva minkä otin kun Jere oli noin sanonut.   (SATTUMAA?)




Oltiin tätä aikasemminkin jo tehty pissatestejä. Mun kierto ei ollut tasottunu Heinäkuun jälkeen kun lopetin pillerit ja kuukautiset alkoki sit vaa parina kertana myöhemmin.
Tällä kerralla oli sama fiilis ku aikasemmillakin ja sanoin meneväni pissaamaan tikkuun.
Muutamaa minuuttia myöhemmin käsienpesun jälkeen käännyin ja katoin äkkiseltää et "juu nega se on".. Noh, jouduinkin kattoon pikkasen tarkemmin, koska näytti niin haaleaa viivaa, että  
HUUSIN VAROVASTI Jerelle "TUU KATTOON JOS USKALLAT!"

Jere tuli varovasti kattoon ja kysyin, että näkeekö se siinä jotain. Se katto tikkuun, katto mua ja tuumas, että kyllähän tässä ny jotai näkyy ja sitte käytin vielä toisenkin tikun.
Sillä välin haamuviiva ekassa oli ehtiny pikkasen tummua enemmän ja niinpä myös haalea viiva tuli toiseenkin.
EI kumpikaan uskottu todeks joten lähettiin suoraan apteekkiin ostaan Clearblue. Sehän näytti sit tuon mitä tuossa ylempänä kuvassa on.!<3

Oltiin aluks ihan sanattomia ja suusta tuli vaan jotain tyyliin
"voi, että"
"oikeestikko"
"tuleeko meille vauva"
"sää oot Terhi oikeesti raskaana!" Ja niin Jere pyllähti vessan lattialle onnellisen näkösenä ja samaan aikaan oli niin sekasin ettei tienny mitenpäin olis ollut :D ja sama oli itellä! Sittenpä vaan yhessä kikatettiin tyyliin loppuilta<3


Kuva googlesta.


Paria päivää myöhemmin soitin neuvolaan ja sain ekan ajan 8+3, laskettuna edellisten kuukautisten ekasta päivästä.

Aika siihen asti meni suurinpiirtein niin, että tein pissatestin joka viikko. En vaan ite voinu mitenkään uskoa todeks, että näinkö nopeasti tämä tyyliin kävi ja nytkö mun sisällä alkaa jotaki kasvamaan :D
Lapsuudenkäsitys raskaaksi tulemisesta mulla ainakin muuttu sitä mukaa kun tuli aikuisemmaks. Oppi huomaamaan ettei se ihan niin välttämättä ookkaan, että kun harrastaa seksiä niin tulee vauva. Niinpä sit piti todistella itelle, että meillä kävi onni, että ei tarvinnut monia vuosia yrittää.

Ja sittenhän kiinnosti heti ihan kunnolla opiskella netin kautta kaikkea, että miten kaikki tapahtuu konkreettisesti.
Kuinka koko prosessi yleensäkkin menee siitä siittiön kulkemisesta siihen asti ku tietää et on raskaana. Niinpä google kävi kuumana ekojen viikkojen ajan!

Ja vieläkin luen, luetaan ja opiskellaan joka viikko nytkin. Onhan tässä nyt elämässä uusi sivu käännettynä ja aivan uskomatonta, että ihmisen sisällä voi jotain näin kaunista tapahtua!
Ollaan myös huomattu, että mä teen tätä "tiedon etsimistä" hieman enemmän mitä tuleva isä♡ sekin kyllä myös hienosti kertoo kun on jotain lueskellut googlesta tai miettii jotain:)

Mietinnästä tulikin mieleen. Me tehdään monesti iltasin niin, että kun mennään nukkumaan niin mietitään yhdessä onko tullut jotain asioita mieleen mistä haluis tietää enemmän. Ja käydään kuulumisia läpi mitkä on tän hetkiset fiilikset ja onko kaikki toisella hyvin<3
Palaan jossakin julkasussa näihin parisuhdeasioihin niin en niistä enempää nyt höpötä.
Huomasin, että aloin aluks hirveesti kirjottaa niistä, mutta tän postauksen idea oli nyt näissä meidän alkureaktioissa miten suhtauduttiin positiiviseen testiin eli jätämme parisuhdejutut myöhemmälle <3

Nyt ollaan menossa siis 14+2. Tähän väliin on kuulunut paljon ihmettelyä, hämmästyneisyyttä esim. siitä kuinka meidän ihmisten kehot toimii  juuri näin, miettimistä kuinka pärjäämme ja miltä osin elämä muuttuu, tunteiden käsittelyä kaikella tapaa myös, että "meistä tulee vanhemmat".


Ollaan käyty siis läpi millasia esim. me halutaan olla vanhempina. Ja tähän väliin tulee suuri tämmönen OIVALLUS mitä ite ainakin TAJUSIN kunnolla vasta tässä raskauden myötä!!
NIMETTÄIN:
MUN ISÄ JA ÄITI on myös ihmisiä. Ne on yksilöitä. Niilläkin on "oma elämä" ilman meitä ja meidän lasten kanssa.
Mä oon tavallaan aina nähnyt mun iskän,äitipuolen ja äitin niin vahvasti "vanhempina". Ne on mun "porukat!" "Aina tuki ja turva!" JA Kyllä oon aina tiennyt kaikkien ihmisten olevan yksilöitä, mutta ensimmäistä kertaa elämässä mä ihan oikeasti sisäistin sen!!
JA SE,että kun musta tulee "vanhempi" ja "äiti" niin mä oon myös Terhi. Jere "isä" on myös Jerekin ja me ollaan "vanhemmat" mut myös me eli Terhi ja Jere!

Kuulostaa jonkun korvaan varmaan typerältä tai hassulta tai vaan semmoselta et "mitä hittoa toi höpisee".. Mutta mulle tää oli jo iso huomaus, ehkäpä joku kasvun paikka (entiiä?), opein tavallaan uutta, niin se oli hieno tunne.
Ja toki tää alku on ollu niin tunteissa pyörimistä, että kun asiat näkee nyt jo eri näkökulmalta (vaikkei lapsi oo edes vielä syntynyt) niin sitä huomaakin ja oivaltaa kaikkea uutta tästä samasta elämästä mitä on koko aika elänytkin!

Ja Nyt mä joudun lopetteleen, koska kello alkaa oleen sen verta et joutaa lähtee iltapuuron keittoon :D


"Jos herätti mietintämyssyä joku kohta, pistä kommenttia rohkeasti  tulemaan!"


Hyviä öitä
-Terhisinikka

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Tervetuloa Terhisinikan blogin pariin!

Hellurei!

Aivan näin alkuunsa ajattelin esitellä itseni, kertoa ketä pikku perheeseemme kuuluu tällä hetkellä ja mitä kaikkea aion täällä blogissa höpistä.


Eli moikka vain, mun nimi on Terhi ja toinen nimi on Sinikka. Eli ylläripylläri siks blogin nimeks Terhisinikka. 
Täytän kesäkuussa 26vuotta. Asun Kokkolassa mieheni ja 10 vuotiaan Lolakisun kanssa. Odotamme esikoista ja LA on 24.9.2019 eli syysvauva tulossa♡

Oon lähihoitaja, työskentelen määräaikasesti päiväkodissa/esikoulussa sekä satunnaisesti teen myös grillillä töitä.

Tällä hetkellä mulla ei oo varsinaisesti mitään liikuntaharrastusta, syy selkenee alempana. Kävelen töihin ja siihen kuluu päivästä 1h. Sitten kävellen/pyörällä joka paikkaan, koska meillä ei ole autoa.

Muutenkin nyt kulunut syksy/talvi on ollut erikoinen, koska viime kesänä jouduin kahteen leikkaukseen.
Kesäkuussa leikattiin umpilisäke ja Heinäkuun toinen pv jouduin äkillisesti ohutsuolen leikkaukseen.
Elokuussa aloitin työt vaikka toipuminen oli osittain kesken. Kahta työtä, eikä vapaatakaan liiakseen ollut, mutta se oli täysin oma valinta kun en päässyt treenaamaankaan niin päätin tehdä töitä enemmän.
Loka-marraskuussa olin sen verta palautunut, että olin suunnitellut jatkavani taas saliharrastusta, mutta motivaatioo ei ole kyllä löytynyt. Eikä erinäisistä pikku sairasteluista ja leikkauksen jälkeisistä vatsaongelmista oo ainakaan ollut apua minkään motivaation palaamisessa. (Palaan näihin leikkauksiin jossain vaiheessa omana julkasuna ja käsittelen asiaa raskaudenkin kannalta)
Mutta nyt en oo jaksanut ressata tuosta salitauosta!! Teen ja liikun ni miltä tuntuu!
Onneks nyt tulee kevät ja kesä kun oon auringon lapsi niin en tee muutaku oon ulkona♡♡

Lola♡

Sitten päästäänkin siihen miks alan kirjottaan blogia?
Suurin syy: kirjottaminen on ihanaa! Saa miettiä ääneen, pohtia asioita, jakaa hyviä ja huonompia(monesti niitä opettavaisimpia) hetkiä omasta elämästä. Näiden lisäks siellä ruudun toisella puolella voi olla monen monta jotka miettii samoja juttuja ja tää on hyvä keino löytää vertaistukea moniin asioihin!

Terhisinikka-blogi senkin takia, että nyt kun odotamme esikoista niin saa ikuistettua odotusaikaa myös tätä kautta. Saan kertoa mitä tulevan pitää, mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä voi tapahtua matkan aikana♡
Myös ystävät ja sukulaiset jotka asuu muualla voi käydä täältä katteleen miten hurisee!

☆Ja musta on tärkeetä, että saisin ite palautetta ja kommentointia aikaseks. Kuulla teiän näkemyksiä/kokemuksia myös, samaistuttako vai kenties ei.
Ja jos teillä tulee mieleen jotain mitä halutte, että avaan enemmän tai mistä vois postausta tehä niin ei muutakuin ääni kuuluviin <3

Nyt jään nauttimaan ihanasta, aurinkoisesta kevätsäästä ja käväsen kävelyllä. Sekä muuten vaa nautin Sunnuntaipäivästä ☆ Ihanaa sunnuntaita muillekkin☆

Ens kerralla käydään läpi meidän alkureaktiot babyntuloon ja miten matka on taittunut kun tänään on jo rv15 eli 14+0♡

-Terhisinikka