Mä monesti oon jo tässä raskausaikana miettinyt, että kyllä on ns."iso etuus" kun on työskennellyt joskus lapsiperheiden kotipalvelussa ja päiväkodissa.
Nimettäin vielä joku 5vuotta sitten olin aina ajatellu etten ikään tuu työskentelemään lapsien parissa, enkä suunnitellu et ite olisin perhettä perustamassa sen kummemmin kun vaan joskus pienellä ajatuksentasolla.
Kappas löysinki itteni kotipalvelusta jossa kävin ma-pe auttamassa ja tukemassa perheitä et jaksasivat paremmin arjessa.
Ihan pienen tiivistelmän kerron mun lähtökohdista kun menin ekaan perheeseen..
-Olin joskus ehkä pari vaippaa vaihtanu, mutta en ikään vastasyntyyneelle ja -kotiutuneelle vauvalle.
-En tiennyt tuttipulloista tai miten niitä pestään. Saatikka laittaa "johonki höyrykoneeseen wat"
-mikä kestovaippa, mikä nenäimuri
-miten maito lämmitetään tai minkä verran sitä pitää laittaa minkäkin ikäselle ja mikä ihme oli edes maidonkorvike? Eikö tavallista maitoo saanukkaa antaa..
-En tiennyt yhtään miten käsitellä vauvaa:pesut, käännöt, pukeminen
-kuka käy ite vessassa, ketä pitää auttaa siellä, kellä on vielä vaipat
-JA ensinnäkin mikä ihmeen "perheiden päivärytmi" mitä siinä niikö kuuluis olla xD
(Ihmisiähän nekin oli ja vei oikeesti aikansa ennenkö hahmotin minkälainen päivärytmi suunnilleen tulee lapsiperheessä olla. Olin aikasemmin ite ollu aina se lapsi perheessä niin vei hahmottaa miltä tuntu olla aikuinen, ammatillinen ja vastuussa perheessäolevista lapsista)
-sit perheessä saatto olla monta muutakin lasta vauvan/vauvojen lisäks, miten keksin kaikille tekemistä, mitä minkäkin ikäset ylipäätänsä tekee tai mitä osaa, kelle voi antaa kynän käteen, kuka syö ite, kuka syötetään, kelle muussata ruoka, millon vaippa pitää tarkistaa (tarkistin varmaa 30min välein 8tunnin ajan alkuunsa vaippoja et opein näkeen suurinpiirtein millon vaippa vaihetaan) xD
Joo.. tässä oli joitakin mun lähtökohtia silloiseen uuteen työhön!
Ensimmäiset pari perhettä oli sanonut, ettei halua et tuun enää niille, koska olin nuori ja kokematon.
Ymmärsin täysin ja sit toisaalta en.
Mä en luovuttanut vaan halusin oppia. Niinpä juuri nämä jotka eivät aluks mua halunneet enää niin juuri niille menin! Työkaverit sit alko perehdyttään vasta kun perehdytystä ei ollut alkuun ollenkaan ja myös nämä vanhemmat opetti kuinka heidän lasten kaa toimia!
Suurkiitos että jaksoivat!♡
2,5v myöhemmin nää perheet olis halunnu et käyn heillä vapaa-ajallakin ja olivat sitä mieltä et olin kaikkien aikojen paras täti vaikka olin nuorin! ♡
Eli vaikka mun lähtökohdat oli tasan nolla tuolloin niin tällä hetkellä oon kiitollinen ensinnäkin ihan jokaiselle perheelle missä kävin koska jokaiselta opein niin paljon! Ja kiitos myös itelle että mä halusin oppia,otin opit vastaan enkä luovuttanut!
Koin heti ensin isot kolautukset, se tuntuu suht. kamalalle ku joku sanoo päin naamaa et "ethän sää osaa mitään", "meistä olis parempi jos joku muu täti tulis ettet enää sää."
Mut noiden jälkeen suunta oli vaan eteenpäin ja tässä sitä nyt ollaan miljoona kertaa viisaampana!!!
Kasvoin niin paljon henkisesti tuon 2,5vuoden aikana, opein lapsista ihan hirveesti: opein lukemaan niiden tarpeita, näkeen jos joku huijas, lastenhoidosta opein tavallaan kaiken perushoidon 0-8v, opein hahmottamaan kuka osaa mitäkin ja mitä minkäkin ikäseltä voi vaatia.. sit opein paljon ihmissuhteista, opein myöntämään omia virheitä jos perheessä olinkin tehnyt väärin, ylitin itteni monta kertaa, opein keskustelemaan vanhempien kanssa, oon aina ollut hyvä kuuntelija mutta alkuunsa uskalsin sanoo niille vaan tyyliin "hei" ja "kiitos päivästä, huomiseen".
![]() |
Opein myös samaistumaan tähän 😅 |
2,5vuotta tein tuota työtä kunnes sit aattelin kokeilla vähä toistakin alaa.
Pidin "taukoa" lähihoitajan hommista vuoden verran ja olin sen ajan grillillä töissä.
Sit mun pitkä ulkomaareissu peruuntu toissatalvena ja yhtäkkiä löysinki itteni päiväkodista lastenhoitajana!
WAT, En mä niinkään ollu ikää suunnitellu!
Mulla oli lähihoitajaopiskeluiden ajalla niiiiin hirveä harjoittelujakso päiväkodilla, että pysyttelin kaukana päiväkotimaailmasta!
Kunnes koitti tää päivä, et mun kaveri soitti ja sano et päiväkodilla olis pulaa sijaisista..
Taisin ensin kieltäytyä jos en väärin muista, mut sit aattelin et ei piru vie. Nyt mä ylitän itteni, voihan siellä päiväkodissa olla erilaista!
Niin otin puhelimen käteen ja heti napsahti sijaisuus!
Heitin pois mielestä kaikki huonot kokemukset ja ajatukset, lähin vaan omana ittenäni sinne ja sinneppä sit jäinkin hetkeks aikaa!
Luojan kiitos, haastoin itteni kun menin vaikka oli TOSI ISO KYNNYS "TRAUMOJEN" JÄLKEEN ja tällä hetkellä päiväkoti on yks mun parhaista työpaikoista missä oon ikinä ollut!! 😍
paitsi, että joka työpaikka on ollu ihan huippu kun kaikki ni erilaisia, mutta päiväkodissa on niin semmonen oma, kotoinen fiilis että mistäpä sitä tietää vaikka lukis lastenhoitajaks joskus..
tai saa nähä miltä tuntuu sit ku on oma lapsi😍😁
Mutta joo, olipas kyllä kiva miettiä näin vähä syvällisemmin näitä omia lähtökohtia.
Tästä on hyvä jatkaa opettelua sit kun tää meiän vauveli syntyy♡
Vielä tähän loppuun niim ollaan Jeren kans käyty myös läpi asioita ja yks niistä on, että mitä kaikkea meiän päivärytmi sisältäis;
-herätys aamulla EI päivällä (nyt viel nautitaan pitkään sängyssä makoilemisesta)
-aamupesut, pukeminen
Päivän aikana ulkoilua (aamulla ja iltapäivällä), kyläilyjä, päikkäreitä, kotitöitä, mitä millonkin ja riippuu vauvasta (tissillä,nukkuuko miten tms)
-iltatoimet eli iltapesut, rasvailut, yökkärin vaihto
Eli oikeesti ihan tavallaa samalla tyylillä kun mitä arkitöissä käyvälläkin on päivärytmi (osalla ei oo, mut noin yleisesti)
Ja perus ruoka-ajat n.3h välein meillä: aamupala,lounas,välipala,päivällinen ja iltapala.
Näistä ruokailuista tulee mieleen ku muistan monen sanoneen et "omat ruokailut loppuu kun vauva tulee" tai et "en ehi syyä" tms.. niin en nyt yhtään vähättele yhtään ketään ja jokainen tekee niiku parhaaks näkee, mutta mä pyrin ite heti alusta alkaen siihen että myös meiän vanhempien ruokailut on myös tärkeitä ja pidän /pidetään niistä kiinni.
Tehään isompia ruokia kerralla niin voi sit lämmittää tai sit tehään annoksia etukäteen rasioihin vaikka kerran pari viikossa, miten nyt ite siinä tilanteessa parhaaks näkee.
Mulla on myös paras mies joka sattuu oleen maailman paras kokki, niin sekin pystyy loihtimaan ruokia😘💖
On tärkeetä, että vanhemmilla on itellä voimia (joihin vaikuttaa miljoona asiaa) mut tiiän ite jo, että sillon ku nälkänen ni ei kyllä jaksa olla voimissaan :D
Hahha, tää on ni hauska puhua näistä kun ei oo vielä sitä nyyttiä tässä, mutta sitpä sen näkee meneekö asiat yhtään edes niin miten oli näin joskus ajatellut :D
Nyt ihanaa viikkoa kaikille ja palaillaan astialle!
☆Terhisinikka