Umpilisäke- ja ohutsuolileikkaus

Hei taas!!☆

Lupasin tossa aikasemmin tehä ihan oman postauksen viime kesän leikkauksiin liittyen!
Joten nyt on sen aika.
Ja tää tuli mieleen nyt, koska meillä just oli neuvolalääkäri jossa piti tietenkin taas selittää tämä oma tilanne.

JA HUOM! HAAVAKUVIA TIEDOSSA! Älä kato jos et pysty:D musta ne ei oo pahoja mut jonku mielestä voi olla:D

Kuva toukokuulta 2018

Talvella 2017-2018 mulla oli tosi paljon vatsan kans ongelmia. Kävin tähystyksessä ja ne tutki kun välillä tuli ulosteen mukana kirkasta verta. Joinakin kertoina sitä oli ihan niin et hetikö olis ollu rankemmat naisten päivät.

Oireita muuten mitä oli talven aikana veriulosteen lisäks oli: vatsakramppeja, yökkäilyjä, vatsakipuja, jatkuvaa ripulointia.
Mihinkään ei ikää löydetty mitää syitä mistä olisi johtunut.

Pari kk ennen kesää-18 meni jo vähän paremmin millon söin terveellisemmin, mutta ripulointi ei koskaan hävinnyt kokonaan. Jätin jopa jotain ruoka-aineita pois kokeilun vuoks.


Kesäkuu 2018

Alotin työt vanhassa työpaikassa asumispalvelussa ja olin lupautunut kesäkuun ajaks niille töihin.
Kerkesin olla about 4pv töissä. Sit tuli viikonloppu ja lauantaina mulla olis ollut aamuvuoro. Mut oli tosi huono olo, yökein ja luulin ihan tosissani et nyt alko oksennustauti. Olin sen päivän kotona ja olo vähä virkisty, joten sunnuntaina päätin kumminkin mennä iltavuoroon. Se iltavuoro meni kans kummallisissa oloissa, mutta luulin vaa et oon tulossa sairaaks.
Kotiin päästyä sunnuntaina 10.6 alko illalla puoli11 aikaan pallean kohdalla kipu. Luulin, että mulla oli vaa ni nälkä ja yritin syödä mut ei auttanu.

Yöllä kello puoli1 makoilin vessan lattialla ja oksentelin. Tähän mennessä olin ollut n.2h tosi kipeenä.
Sit mun asenne "kyl mä pärjään" anto periks ja laitoin iskälle viestiä ja taisin kysyä niiltä rennietä. Luulin et mua närästää vaikkei ikää oo närästäny ni en tienny et sitäkö se nyt oli. Iskä haki mut ja otin renniee ja join maitoa.
Menin porukoille, mutta aamuyöstä tai joskus aikasin aamulla ne vei mut ensiapuun.
Vietin koko sen päivän oksentaen ensiavussa kun ne tutki mikä on. Pikkuhiljaa oli kipu pallean kohdalta käynyt koko vatsan seudun läpi ja pysähty aika keskelle alavatsaa.

Ja alkuillasta selvis, että umpilisäke pahasti tulehtunu mut ei ollu vielä puhjennut. Ja mulla oli kuulemma harvinaisen keskellä koko lisäke muutenkin, siks ne ei heti tienny oliko siitä kyse ja joutuivat tutkiin enemmän.
Tästä alotettiinki antibioottitippa heti ja parin tunnin päästä mentiin leikkaukseen joka sujui hyvin.

Ennen leikkausta

Leikkauksen jälkeen

Tämmöset pikkuset tähystyshaavat tuli

Noh tuosta selvittiinkin hyvin. Navassa oleva haava tulehtu, koska tikit olis pitäny poistaa kun ei ollu lähteny aikasemmin sulamaan itestään pois. Mut parantu heti parissa päivässä poiston jälkeen. Napakoruki katos tuossa mut no big deal..

Tasan kolme viikkoa umpilisäkeleikkauksesta
Oli vapaapäivä, koska hei! Mulla alko kesäloma! Olin suunnitellu olevani työtön koko heinäkuun, eli se olis ollu mun "kesäloma" kun reilusti yli vuoden oli jo töitä paiskinu.
Oltiin varattu bulgariamatka siskon kanssa 2viikon päähän.
Mutta matka sai nyt olla vain haave..

Nimittäin lounasaikaan joskus klo12 söin salaattia ja tunsin, että alko olee jo liian nälkä. Söin nopeeta, mutta maha alko oleen kipeä. Aattelin et se lähtee pois kun   ruoka vähä sulautuu mahaan. No ei lähtenyt pois eikä sen jälkee ehtiny kauaa miettimään kun tajusin sen olevan menossa samaan kategoriaan ku tasan 3vk sitten. Taas pallean kohdalla kipu.

Muistan ku hätäännyin vähä ja ite tajusin sen olevan jotain vakavempaa. Otin 1g panadolin ja 800mg buranan ja soitin iskälle.
Iskä sano et soittaa välittömästi ensiapuun. En oikeestaan ite edes ymmärrä miksen vaa sinne aluks soittanu ku iha tärisin pelosta ja sydän tykytti.. paitsi et kai sitä ties et iskässä oli joku turva et se sanoo mitä mun kannattaa tehä ja siks sille soitin♡

Päivystyksessä sanottiin, että voin tulla heti käymään, mutta ei varmasti oo hätää et voin kuulostella kotonakin miltä tuntuu. Sanoin et tuun heti.

Tärisin tosi paljon ja sydän hakkas, mietein jopa lähteväni pyörällä ensiapuun mihin matkaa on joku n.3km.. sit jouduin iha itelleni sanoon ääneen, että "en mä pysty pyöräillä!"

Kävin vielä lattialle makaamaan ja mietein, miten mä pääsen sinne ku kaikki on töissä. Soitin taxin. Menin ulos odottamaan ja väkisin kannattelin itteäni pyörätiellä seisten , itku kurkussa, mutta koitin skarpata ja näyttää siltä et kaikki olis hyvin.
Voi räkäpää näin jälkeenpäin ku mietin.
Miks en vaa soittanu ambulanssia.. noh, en sentää lähteny sillä perkuleen pyörällä..

Tää mun ylitsepääsemättömän typerä sisukkuus ei suinkaan loppunu tähän taxiin.
Pääsin perille ja taxikuskikin toivotti hirveästi tsemppejä ja hyviä vointeja.

Perille päästyä siel oli tosi paljon porukkaa.
MINÄ TERHI, OTAN NELJÄNTENÄ JONOTUSLAPUN ILMOTTAUTUMISEEN. Rojahdan istumaan/makoilemaan odotuspenkille.
Tärisin ja olin ihan peloissani. Istuin n. 2min ja aloin itkemään. Itkin ja ihmiset vaan katto mua. En enää tienny miten päin olisin ollut kun sattu niin paljon. Odotin kiltisti ja
VIHDOIN tuli mun vuoro. Tsemppasin itteeni et pystyin kävellä ilmottautumiseen.
Laitoin oven kiinni.
Ja sit se tuli. Romahdin ihan täysin.
Yritin itkunsekasena selittää mun kipuja ja en pysyny oikeen pystyssäkään enää.

KELLO OLI VAIN ABOUT 14.00.

Hoitaja otti kaverin mukaa ja ne vei mut suoraan huoneeseen sängylle.
Meni noin 5min ja aloin oksentelemaan.
Keltasta, täysin samanlaista ku just kolme viikkoa sitten.

Lääkäri tuli paikalle n.15min sen jälkeen. Tutki kaikenlaista ja hoitaja otti kokeita. Laittoivat heti tipan. Lääkkeitä meni aina lisää jos kivut alko palaan.

Ne tutki koko päivän. Mistään ei löytynyt mitään. Olin lääkkeissä koko päivän ja tietenki olo oli niin rauhoittunut et illalla n.19.30 ne kotiutti mut.
Ei kuvattu eikä mitään, koska ei ollut akuuttia tarvetta kun kaikki arvot viitearvoilla.

Soitin iskän hakemaan ja lyllersin minkä jalat kanto niin autoon.
Ihmeteltiin miten ne pysty kotiuttaan mut.
Noin puoli tuntia kotia päästyä alko oksentelu.
Sain neuvoksi ottaa vain panadol ja burana.
Otin ne ja oksensin neki pois. Kivut alko tuleen takas kun lääkkeiden vaikutus lähti.. koitin saada unta mut ei onnistunu mitenkään..
Joku pari tuntia kotiuttamisen jälkeen mut vietiin uudestaan päivystykseen.

Tässä vaiheessa en enää voinut olla mitenkään päin. En kyljellään, istuen, lattialla tai makuulleen. Olin niin kipee ja vaan oksentelin..

Pääsin aikalailla heti tutkimuksiin. Ja tässä suoraan omakannasta.

"Tehty vatsan CT, jossa todettu vapaassa vatsaontelossa kohtalaisesti nestettä. Ohutsuolen distaaliosa paksuuntunut. Yöllä päädytty laparotomiaan, jossa ohutsuolen loppuosa huonon värinen ja iskeeminen. Kirurgi päätynyt 80-90 cm:n ohutsuolen resektioon ja enteroanastomoosi."

Sit mut valmisteltiin leikkaukseen.
Alunperin lääkärillä oli kaks vaihtoehtoa mielessä. Tää mun juttu olis ollu chron ja oltas jääty seuraileen tai sit ohutsuoleen tullut kiertymä ja mentäs leikkaukseen. Kauhisteli vielä kuinka ei haluis nuorta naista leikata keskeltä vatsaa. Mut musta se oli murheista pienin. Niinpä mentiin leikkaukseen jossa selvis ettei kyse ollutkaan ohutsuolen kiertymästä. Ohutsuolta poistettiin se 80-90cm.

Yöllä noin4 aikaan heräsin teholta koska heräämö oli kiinni.
Mulla oli joku pari hoitajaa ja lääkäri siinä lähettyvillä. Olin ihan hämilläni ja tajusin kuinka en pysty liikkumaan ja näin, että meni pissapussi ja tajusin, että mulla oli katetri.
Olin aina jotenki pelänny mitä jos itellä olis katetri... noh anyways.
Hoitajat huomas heti ku heräsin ja ne oli tosi ystävällisiä ja selitti tilannetta. Lääkäri tuli sit kertomaan miten olikin käynyt ja mitä löytynyt.
Aloin itkemään ja muistan kyllä aina miten se yks naishoitaja lohdutti ja anto paperia kun itketti niin kovasti! Se oli kyllä oikealla alalla♡

Leikkaus oli kestänyt joku 3-4h.
Ja siitä alkoi kuntoutuminen pikkuhiljaa.

Ja voin kertoa, että se oli elämäni pahin kokemus. Ne kaikki kivut ja oksentelut.. ja alkukuntoutuskin oli vähä tuskaa..

Osastoaika meni yllättävän nopeasti, taisin kattoo vaa futista ku jakso olla hereillä. Viikon jälkeen kotiuduin.
Kerran taisin vähän kakkee housuihinkin kun suolistohan oli vain vedellä seuraavat 2viikkoa. :D

Muuten kuntoutu suht hyvin. Ulkomaareissu jäi välistä mut tehtiin siskon kaa sit suomessa viikon mittanen reissu elokuussa ennen ku mulla alko työt.

Suolisto on muuttunut. Sain questran jauhelääkityksen käyttöön kun sappihappoa erittyy liikaa suolistoon ja ripuli on mulle iha jo normiarjen juttu.. ruokailujen jälkeen maha alkaa äännellä ulospäin niin kovaa et selitän aina ihmisille et tää on iha normii, ei pieretä eikä oo nälkä.. :D tosin nyt raskauden ajan toiminu tosi hyvin maha, meinaan että ei oo ummetusta eikä ripulia vaan just hyvä :'D
Mut häiritseviä on ne äänet.. sit en voi paljoo hiilihapollista juoda tai kärsin pulpatuksesta ja ilmavaivoista vielä enemmän. Myös tietyt ruoat esim paprika, jäävuorisalaatti tms. Ni ei sula kunnolla mahassa ja tulee maha kipeeks. Et on tää vielki tämmöstä opettelemista mikä ruoka sopii ja mikä ei..

Ai että. Kylläpäs muuten onkin hyvä juttu kirjottaa tästä. Ei vaan ripulista vaan muutenkin oli kiva avautua näistä jutuista :) ♡

Hmm. Mutta joo.
Syytä tälle ei ikinä löydetty. Valtimotukos se oli. Mutta mistä se tuli niin ei tiedetä.
Suurinosa tutkittiin ja ei ollu mikään niistä.
"Parhaimmat" vaihtoehdot oli että "syynä edellisen leikkauksen ja e-pillerien yhdistelmä".. tai "e-pillerit"..

Hmm.
Sitä en saa koskaan tietää. Ja oon ihan tämmönen harvinaistapaus. Kaikki lääkärit tms sano sillon ja sanoo vieläkin, että oon niin harvinaistapaus ja ihmettelee tätä ääneen:D

Niinpä nyt raskauden ajan menee primaspan lääkitys ja klexane mahdollisesti synnytyksen jälkeen, koska ei kukaan oo varma onko mulla riskiä saada tukos uudestaan niin se mahdollisuus koitetaan sulkea aina pois ettei vois tullakkaan..

Heräskö jollain kysymyksiä?
Onko muilla vatsan kans ollu ongelmia?
Onko syitä löydetty?
Onko sulta poistettu ohutsuolta? ☆

Olin ni onnellinen ku pystyin istuun paremmin ja sain dödöä♡

Niittien poiston jälkeen

Tänä päivänä

Saan olla kyllä kiitollinen, että mun matka jatkui♡
Tänä vuonna saan toivon mukaan ja isojen peukkujen kera todistaa kuinka meiän pikkunen tulee tähän maailmaan ja toivottavasti kaikki menee hyvin♡

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille♡
Nauttikaa elämästä♡
Olkaa armollisia, kuunnelkaa teiän kehoa, ottakaa apua vastaan, rakastakaa lähimmäisiä ja olkaa kiitollisia elämästä♡

♡Terhisinikka

Tykkäätkö "pitää kaiken kasassa"?

                          Heiissuli vei taas!

Oi huhtikuu, mä tiesin ettei kevät oo kokonaan rantautunut tänne! Nimittäin aeva ihanata, takatalvi is here! :'D

Eilen pyöräilin aamulla töihin niin oli ihana keväinen ilma ja olin sillei jes, kohta on kesä!

Noh, sitte ku pyöräilin iltapäivällä kotiin ni oli ihan semmone olo, että jes sataa lunta ennen joulua.. öööh..
Mikshän se silti yllättää aina, että tulee takatalvi.. kun se kumminkin aina tulee.
Enpä jää tuota pohtimaan sen enempää.
Ilonen oon vaik ulkona olis mikä sää:D

Nimittäin!!! Useiden suositusten jälkeen, päätin ostaa gymsharkin trikoot!! Ja nää on ni huiput, että en varmaa käytä enää muita housuja :D
Ostin mustat ja noi violetit, molemmat oli M kokoa, mutta nuo mustat oli kumminki aika paljon isommat ku violetit.
Sinänsä iha kiva ainaki nyt ku tästä kasvaa ni voi noita mustia käyttää pitempään.
Violetit jää sit motivaatiotrikoiks ku ei enää mahu päälle:D

Mutta suosittelen kaikille! On hintansa väärti!

Sit kevät inspiraationa ostin uudet kenkulitkin!
Siis monen monen vuoden haaveilujen jälkee ostin nämä addut.
Se hyvä puoli pienijalkasena on, että voi ostaa lasten puolelta ja kengät tulee  puolet halvemmaks ku mitä aikuisten puolelta ostettuna! :D


Muuten tänne kuuluu myös erittäin hyvää.
Odotellaan ens viikon neuvolakäyntiä. Lääkäriaika sillon ja jos ultrataan ni hyvällä säkällä vois sukupuoli näkyä!
Pidetään peukkuja pystyssä siihen!

Pääsiäisenä lähetään Rukalle, minilomalle Jeren ja sen perheen kans!! Oon ni haaveillu siitä, et pääsis taas pitkästä aikaa pohjoseen kun siellä on ni ihanat maisemat. Ja nyt pääsen, jeij!!
Pikku karhunkierrosta odotellessa:)

Ja nyt asiasta tuhanteen kun nyt mieleen tuli....
Tykkäätkö "pitää kaiken kasassa"? Omassa hallinnassa?

Mä oon semmonen superajattelija! Ajattelen valmiiks aika paljon asioita, että miten ne vois mennä ja missä järjestyksessä!
Olin suunnitellu, että ennen muuttoa ja kunnon pakkausrumbaa otan kirppispöydän.
Kirppispöytä check. Perjantaina käyn hakee tavarat pois mitä ei menny myydyks ja kiikutan ne johonki tyyliin sprn kirppikselle. Mut kotia en enää niitä ota.
Sitte olin suunnitellu, että kävisin enemmän tavaroita kotona muutenkin läpi ennen varsinaista pakkaamista. Tai et olis voinu siinä samalla pakata ku käy niitä läpi. Voi vieläkin mut jotenki nyt tuntuu ettei vaan ehi kaikkea..
Ja mistäköhän johtuu.. tai hyvin vois vielä ehtiä tehäkkin kaiken suunnitellun!!

Nainen vs mies. Puoliso vs puoliso.
Mun Jere on ihana. Se on tarjoutunu auttaan ja sanonu et saan delegoida sille tekemisiä mitä mulla mielessä. Mutta piru vie.. mikä meitä naisia vaivaa! Tai MIKÄ JOITAKIN NAISIA VAIVAA, MIKÄ TERHIÄ VAIVAA!!

Jos annan sille puolet mun päässä olevista keskeneräsistä tehtävistä sen hoidettaviks, niin mistä mä sit ressaisin.. hahhah :'D

Sitä haluaa vaa ite käydä tavarat ja muut läpi. Hui kauhee ku mies heittäiski jotai pois mikä sen mielestä olis turhuus ja ite kyselis viikon päästä "missä se mun kallisarvone plaaplaa on..." hahha.. ihanku joku oikeesti olis ni kallisarvosta loppupeleissä..
Mut olis kyllä super puhdistavaa antaa miehelle ohjakset kokonaan!! Tai et se vaa sanois et teeppä tuo, älä tee tuota, miks teit noin, tee näin.. :'D

Musta on kiva hoitaa ite tiettyjä juttuja. Tai tykkään pitää kaiken "kasassa" jos niin voi sanoa! Ymmärrätte varmaan mitä meinaan :D

Ja tottakai oikeesti jos on jotain hommaa mitä tiiän et voi hyvin antaa toisen tehä ni Tottakai saa sit auttaa! Ja se on ihanaa et tarjoo apua ja nii sen kuulukin mennä! <3

Niin hei vielä tämäkin muuten!! jopa esim. Muutossa ne tavarathan pitää myös purkaa!!!! Niin mä oon myös se joka haluu hoitaa senkin homman! Toinen voi sit vaikka ottaa luppoaikaa tai pelata mut se purkaminen on meidein homma!! :D
Halun järjestää kaiken omille paikoilleen, pistää roskiin vielä jos tulee jotain vastaan ja sit pyytää apua jos sitä tarvii. Muuten sit ku on valmista ni esittelen toiselle missä on mitäkin :DD

Hahha! Kuulostaako kenenkään korvaan tutulta? Vai oonko mää vaan mää :'D

Hahha, hauska joskus miettiä minkälainen sitä onkaan joissakin tilanteissa :D
Tääkin on aihe mistä tulee ni valtavasti mieleen kaikkea, et varmaan pakko ihan hauskuudenki kannalta palata tähän jossain vaiheessa! Vaikka vaan tutkiskeleen ääneen millanen esim. Mä oon :D

Mut nyt aivot narikkaan ja alan kohta unten maille!!

☆terhisinikka

Päihteet raskausaikana

Hellurei tiistai!

Just tajusin ku eilen vaihtu kuukausi, että ihan hirmusta vauhtia menny aika eteenpäin!
Vastahan tää vuosiki vaihtu ja saatiin tietää, että odotetaan pikkusta♡

Ensin tsiigaillaan mitä meille kuuluu ja sit tuli pohdiskeltua ajankuluks raskausaikana päihteiden käyttöä niin jaan niitä mietteitä sit lopussa kans..


No Mitäs kuuluu?
Meille kuuluu hyvää, ollaan aloteltu vähä pakkailuhommia sen verran ainakin, että tyhjiä laatikoita löytyy :D
No on tuonne saunaanki jo kerääntyny muutama laatikko ja lisää tulee pikkuhiljaa kun vaan ehtii.
Tänään just uuden kämpän vakuus maksettiin ja nyt odotellaan millon saadaan avaimet♡
Jänskäää! Tekis mieli vaa heti muuttaa ja ihanaa päästä sit laittaan joskus kesällä vauvan huonetta!!

Ja mulle itelleni kuuluu myös hyvää. Päädyin jo tällä viikolla ostamaan isompia alusvaatteita cubuksesta ku vähä rupes aikasemmat jo olee hitusen epämukavat :D nyt huomaa, että alavatsa alkaa pyöristyyn ja maha ny yleisestikkin alkanu vähä kasvaan.
Vointi on kyllä hyvä, nukun hyvin ja huomaa et alkaa oleen kevättä rinnassa ku jaksaa paremmin!

Muhun ainaki aurinko vaikuttaa niiiin paljoon, että vois pomppia vaa innosta jo pelkän auringon takia. Nyt pompin kyl innosta tuhannen muunki asian takia :D

Viime viikolla meillä oli neuvolakäynti. Pikkusen syke oli 155-160 ja muutenkin kaikki oli hyvin. Nyt on rv16 menossa. Meillä on myös kotona doppleri, että  voidaan kuunnella sit sydänääniä aina kun vaan haluaa. Parina iltana viikossa on nyt tullu kuunneltua!


Tällä viikolla mulla oliskin sit tiedossa sokerirasitus.. iteasiassa ylihuomenna!!!
Mulla on riski kun suvussa on diabetes2. Nii täytyy käydä sit näillä viikoilla viimeistään tuossa testissä. Voin sit kertoo oman näkemyksen ku suurimman osan näkemykset ei oo mitään vallan mainioita ni saa nähä mikä sit oma kokemus on. Mutta hyvällä ja aivan normaalilla asenteella sinne lähen :D

Muutenhan toi testi olis ollut viikolla24-26 vissiinki jos ei oo riskitekijöitä. Riskitekijöitä oli ainakin ylipaino, suvussa diabetesta jne..
Tuosta sokeritestiinkin menosta oon kuullut ja lueskellut muiden mielipiteitä asiasta.
Osa on jopa sitä mieltä, että ne ei halua missään tapauksessa mennä eikä kukaan voi pakottaa.

No mun mielestä ylipäätänsä raskaudessa on pääpainona/ajatuksena se, että tekee valintoja jo nyt sen pikkusen puolesta mitkä on sille hyväksi. Käy kaikki maholliset testit ja käynnit mitä suositellaan.

JA TIETENKIN HUOMIOI NÄÄ KAIKKI, että ei juo alkoholia, ei käytä nikotiinituotteita jne.

Mun ja meidän ajatus on se, että päähenkilönä on nyt se kasvava vauva tuolla masussa. En edes ite tiiä rehellisesti kaikkia faktoja mitä edes se aiheuttais jos nyt vaikka mulla oliskin sokerit päin pyllyä. ISO VAUVA voi syntyä? Siinä mun tieto :D
En oo siis ihan niin pitkälle edennyt tässä asiassa. Ja nyt kun se tuli tässä puheeks ni pitääpä nyt illalla vielä lukasta tuosta tarkemmin..

No anyways tuli vielä mieleen, että esim toi alkoholi, tupakka/nuuska, niin kaikkihan tietää niiden haittavaikutukset jo muutenkin tai maalaisjärjelläkin voi jo ajatella mitä pääsis niistä meiän odottavien kautta sikiöön..hyi.. Ja  Painotan nyt, että jokainen tekee täysin omat valinnat, mutta kerron kuitenkin hiukan omaa mielipidettäni ja näkemystä asiasta.

Ite siis käytin nuuskaa ja heti alusta asti lopetin nuuskan käyttämisen samaseen päivään ku tein positiivisen testin. Ja alkoholi jäi siihen kanssa.

Mun ajatusmaailmassa yks maailman luonnollisimmista asioista ON SE, että raskauden aikana ei käytä mitään päihteitä tms mikä vaarantais sikiön kehitystä ja muuta. JA mulla se lopettaminen tulikin sit luonnostaan.
Ja iteasiassa jopa siitä asti ku tiesin tosissaan, että joskus haluan lapsia niin olin päättänyt jo, että sit saa kaikki tuommoset jäädä.
Ja mut on jo kyllä KASVATETTU niin, että näiden poisjättäminen ei ollut edes minkäänlaisen mietinnän aiheena vaan ne automaattisesti jäi siihen.
Kysyin tuossa äskettäin Jereltäkin mitä mieltä se olis jos esim joisin vaikka oisin raskaana ni tuumas vaa, että "no suuttusin iha v....sti enkä sitäpaitsi antais sun edes juoda." :D hhahh, ihana, onneks ei oo syytä huoleen<3

Kyllähän sitä ite ainakin haluaa tehä kaikkensa, että toisella on masussa kaikki hyvin<3
Ja, että ite ei oo omilla tekemisillä vaikuttanu siihen, että esim ei kehittyis normaalisti! Vaikuttaa siis ite niin hyvin asioihin kun vain voi ite vaikuttaa<3
Vaikuttakaa siis tekin ja asettakaa se pieni heiveröinen sikiömytty jo nyt etusijalle, hihih <3

MITÄ MIELTÄ TE OOTTE PÄIHTEISTÄ RASKAUSAIKANA?
MIETISKELYJÄ JA POHDINTOJA HYVÄN MAUN RAJOISSA<3

Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille! <3
-Terhisinikka